Meijän kirppis, Oulainen

Käväisin eilen kirpputorilla, jossa en aiemmin ole käynytkään. Kyseessä on Oulaisissa oleva kirpputori Meijän kirppis. Kirpputori sijaitsee Oulaistenkadun ja Rautatienkadun risteyksessä. Ulkoa päin ei saa käsitystä kirpputorin koosta. Tilaa on, vaikka mikään mammuttikirpputori se ei olekaan.

Ei kannata silti innostua kirpputorista. 5 minuuttia sen jälkeen, kun olin lähtenyt kirpputorilta, sain kuulla kirpputorin lopettavan tämän viikon jälkeen. Kirpputorin pitäjä on lopettamassa, eikä tilalle ole vieläkään saatu uutta yrittäjää. HARMI! Jos tämä viikko käsittää myös viikonlopun, ovet sulkeutuvat lopullisesti sunnuntaina klo 15. Jos siellä päin liikkuu, niin kannattaa käydä pian katsomassa löytöjä. Paljon pöytiä oli vielä eilen täynnä.

Rakastan valaisimia ja niitä löytyi monenlaisia. Oli uutta ja vanhaa, messinkistä, kangasverhoiltua ja muovista, myös lasisia. Kirpputoreja kierrellessäni olen huomannut, että monissa paikoissa kirpputoreilla on jokin teema. Asiakkaathan itse yleensä päättävät mitä myyvät, mutta siitä huolimatta joissakin paikoissa on selkeästi enemmän lastenvaatteita, huonekaluja tai astioita jne. Meijän kirppiksellä ei mitään teemaa ollut, tavaraa oli laidasta laitaan.

Yllä on muutama muukin löytö. Vasemmalla Arabian piparipurkki, joka on vuoden 2007 sesonkituote. Keräilen tällaisia puu- tai korkkikannellisia purkkeja, joten matkaanihan se sitten lähti. Tiedän maksaneeni purkista hieman liikaa, 19 €, mutta tällä kertaa en malttanut olla ostamatta.

Oikealla kuvassa on vanha maitotonkka. Hintaa taisi olla 45 € ja tonkka oli todella ruosteessa. Mutta joka nimenomaan rustiikkista ja vanhaa talonpoikaista tavaraa etsii, niin tässä voisi olla hänelle yksi lisä kokoelmiin tai vaikka sisustukseen.

Sitten löytyi myös todella paljon Arabian piippuleimalla olevia Diana-lautasia, niin syviä kuin mataliakin lautasia.  Lisäksi oli kaksi niin ikään piippuleimalla olevia Kauris-vateja. Lautaset ovat luultavasti ajalta 1928-1932. Matalat lautaset olivat hinnaltaan 10 €/kpl ja syvät lautaset 18 €/kpl, ainakin toinen vadeista oli hinnaltaan 17 €, toisen hintaa en edes katsonut. Päällimmäiset lautaset ainakin olivat todella hyvässä kunnossa, kuten kuvastakin näkee. Kultaukset olivat säilyneet hyvin. Vaikken mikään asiantuntija Arabian astioiden kohdalla olekaan, niin arvioisin, että kuntoonsa nähden lautasilla oli ihan käypä hinta.

 

 

Mainokset

Messinkiä kirpputoreilta

Mielestäni messinkiesineet ovat todella kauniita. Ne ovat kauniin värisiä ja kiillotettuna loistavat aivan ihanasti. En niinkään välitä hinnasta, vaan messinkiesineiden ulkonäöstä. Tosin ei minua haittaakaan, jos kohdalle sattuu halvalla hieman arvokkaampikin messinkiesine. Seuraavassa on muutama esimerkki viime aikoina kirpputoreilta ostamistani messinkiesineistä.

Artikkelikuvanakin oleva intialainen tee-/kahvikannu on mielestäni aivan upea. Ostaessani se oli tummahko ja melko mattapintainen. Mutta kiillotettuani sen värit ja kuviointi pääsivät loistoonsa. Vaikka kannulla olikin hintaa ehkä vähän yli sen todellisen arvon, niin en kertakaikkiaan voinut sitä ohittaa.

dav

Intialainen kannu

 

Ostin kirpparilta myös pienen kuparimorttelin. Korkeutta morttelilla on kuusi senttiä, mutta silti se on yllättävän painava, 230 grammaa. Mortteli oli ostaessa tummanpuhuva, suorastaan ruma. Mutta kiillotuksella siitäkin tuli mielestäni ihan nätti. Muutamat tummat täplät pinnassa ovat vain kaunista ajan patinaa.

dav

Sitten vielä kolmas messinkiesineostos. Yksinkertaiset matalat kynttilänjalat, joissa ei ole mitään ylimääräisiä koristuksia. Ne ovat vain kynttilänjalat, sieviä sellaisenaan.

dav

Totta puhuen, olen hinkannut messinkiesineitä viime päivinä urakalla. Kaikki muutkin, jo aiemmin hankkimani, messinkiesineet ovat päässeet kiillotusoperaation kohteeksi. En lakkaa ihmettelemästä sitä, kuinka paljon mustaa likaa messinkiesineiden pinnasta irtoakaan. Siitäkin huolimatta, että pinta näyttäisi suhteellisen puhtaalta.

 

Iin SPR:n kierrätysmyymälävierailu ja Paljekirppiskierros

Tuli käytyä Iin SPR:n kierrätysmyymälässä. Löytyy netistä täältä. Olen joskus aiemminkin käynyt siellä, mutta siitä on useita vuosia aikaa. Kierrätysmyymälässä niinkuin yleensä kierrätyskeskuksissa, ainakin näillä seuduin, maksu suoritetaan käteisellä. Pankkikorttia ei voi vinguttaa. Pieni lompakkoon kurkistus ja totesin, että ostokyky on heikko. Lompakossa oli vain 3 euroa kolikoina. Mutta niillä oli pärjättävä.

Kierrätysmyymälä on pienehkö, mutta tavaraa löytyy laidasta laitaan. Vaatteitakin on ihan mukavasti, samoin lasia ja posliinia.

Lasitavara oli pääsääntöisesti normaalia käyttölasia, vähän myös Iittalaa, Riihimäkeä ja Nuutajärveä. Metallisia sokerikkoja ja kermakkoja löytyi myös, hopeaa ei ollut yksikään. Mutta tina ja messinki oli ihanan rosoista, vanhahtavaa, kauniita koristeiksi. Päätin ostaa messinkisen maljakon ihan kodin kaunistukseksi.

dav

Iin SPR:n kierrätysmyymälässä oli myös yksi aivan upea valaisin. Siis TODELLA upea. Vanha sähköistetty öljylamppu. Eikä vieressä oleva ruskeakupuinen valaisinkaan yhtään pöllömpi ollut.

dav

Samalla reissulla pyörähdin sitten Oulussakin tutulla Paljekirppiksellä. Jotain pientä lähti sieltäkin matkaan. Pieni käsinmaalattu lautanen ja todella nätti luonnossa. Takana oli jotain kirjoitettu käsin, mutta en saanut selvää käsialasta. Toisena ostoksena oli Iittalan sininen Nappi -kynttilänjalka ja sokerikko-kermakko -pari. Ei hopeaa, ehkä tinaa. Pohjassa oli joutsenen kuva ja merkintä A.K.S. Mitä se lie sitten tarkoittaakin.

Iin SPR:n kierrätyskeskus summa summarum: pienehkö paikka, mutta kohtalainen valikoima. Arabiaakin löytyy sen ystäville, jos on valmis maksamaan ylimääräistä. Olivat nimittäin mielestäni aika ylös hinnoiteltu. Kokonaisuudessaan käymisen arvoinen paikka, vaikkei ainakaan minua suuresti sykähdyttänytkään. Voi tehdä yllättäviä löytöjä (kuten aiemmin mainittu valaisin). Tavallista arkilasia löytyy kiitettävästi, vaatetta ihan mukavasti myös. Ja hinnat (Arabiaa ja designlasia lukuunottamatta) ovat edullisia.

 

Tori.fi ja Huuto.net: monien mahdollisuuksien nettipaikat

Jos ei aina pääse käymään kirpputorilla paikan päällä, onneksi on olemassa monenlaisia nettikirpputoreja ja facebook-ryhmiä. Facebook-ryhmiin täytyy yleensä liittyä, jotta niiden sisältöjä pääsee tutkailemaan. Itsekin kuulun jo yhteen sun toiseen facebook-ryhmään. Vaikka facebook tarjoaa jo todella kattavasti ryhmiä omista kiinnostuksen kohteista, myös tori.fi:stä ja huuto.net:stä löytää mielenkiintoisia tavaroita. Vaikka niissä on tavaroita laidasta laitaan, hakusanalla ja muilla rajaa-toiminnoilla omat kiinnostuksen kohteensa saa helposti näkyviin.

Tällä hetkellä olen kiinnostunut metallisista, sekä jalo- että epäjalometallisista sisustustuotteista. Tänään tutkailin sekä Tori.fi:n että Huuto.net:in sisältöä ja löysin seuraavanlaisia itseäni kiinnostavia kohteita.

Vanha patsas hevonen

Mielestäni todella kaunis hevospatsas. Sukulaisissani ja ystävissäni on hevosihmisiä, joille tällainen lahja olisi varmasti tervetullut. Patsas on todennäköisesti messinkiä. Korkeus 20 cm, pituus 26 cm. Paino 1400 grammaa. Hinta 40 €. Löytyy osoitteesta: https://www.tori.fi/keski-suomi/Vanha_patsas_hevonen_35369723.htm?ca=18&w=3

Hopea teesihti

Tämä vanha hopeinen teesihti on myytävänä huuto.net:ssä hintaan 40 €. Painoa teesihdillä on 42 g. Esine on mielenkiintoinen ja sievä. Ongelmana minun kannaltani katsottuna on todella niukat tiedot myynti-ilmoituksessa. Jos teesihtiä myydään tuolla hinnalla ja hopeisena, kaipaisin ja suorastaan edellyttäisin kuvia myös esineessä olevista leimoista tai ainakin niiden sanallista kertomista ilmoituksessa. Jos nämä olisi ilmoituksessa, harkitsisin vakavasti teesihdin ostamista, vaikka se vähän enemmän maksaakin.

Hopeapikari

Kyseinen hopeinen pikari on myös myytävänä huuto.netissä. Pikarista pyydetään 140 euron hintaa. Ei ehkä ihan minun kukkarolleni sopiva hinta, mutta pikarissa on aivan ihana ornamentiikka ja käytetty niellotekniikkaa. Jostakin syystä niellotekniikalla toteutetut hopeaesineet ovat minun mieleeni. Pikari on Venäläinen 84-leimalla. Muita leimoja ovat mestarileima E ja väärinpäin oleva R-kirjain. Myös muita pieniä leimoja, joista myyjä ei ole saanut selvää. Korkeutta pikarilla on reilut 11 cm ja painoa 62 grammaa myyjän mukaan.

Turun Hopea munanmallinen kynttilänjalka

Turun Hopean munanmallinen pronssinen kynttilänjalka on erikoisen näköinen. Kun kuvun aukaisee, sisään voi asettaa tuikun tai votiivin. Kynttilänjalka on myytävänä Tori.fi:ssä osoitteessa: https://www.tori.fi/uusimaa/Turun_Hopea_munanmallinen_kynttilanjalka_pronssia_32397775.htm?ca=18&w=3.

Kynttilänjalalla on korkeutta 15 cm ja jalustan halkaisija on 9,5 cm. Kynttilänjalasta löytyy leimat. Kynttilänjalan alkuperäinen hinta on ollut 40 euroa, mutta on nyt alennetulla hinnalla 20 €. Melkein tekisi mieli ostaa…

kynttilänjalat Pentti Sarpaneva

Seuraavana löysin Pentti Sarpanevan ”Solmu” -kynttilänjalat. Kynttilänjalat ovat pronssia ja signeerattuja. Valmistajana on Turun Hopea 1960-70-luku. Kynttilänjalkaparia myydään yhteishintaan 70 euroa. Erikoisen näköisiä ovat kyseiset kynttilänjalat. Tuo varsi solmuineen on mielestäni hieno.

yökynttilänjalka.jpg

Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä löysin yökynttiläjalan. Hinnaksi myyjä on määritellyt 50 euroa. Ilmeisesti käyttänyt kynttilänjalkaa antiikkikauppiaalla arvioituttavana, koska lainaa tätä sanoilla: ”Kyseessä on ns. yökynttiläjalka 1800-luvun jälkipuolelta Euroopasta. Materiaalina on hopeoitu messinki”. Yökynttilänjalka on kooltaan noin 15x18x6 cm. Myynti-ilmoitus löytyy osoitteesta: https://www.tori.fi/uusimaa/Yokynttilanjalka_1800_luvun_loppupuolelta_35397856.htm?ca=18&w=3

Näissä vanhoissa esineissä vaan on sitä jotakin. Puhdistettuna ja kiillotettuna yökynttilänjalka olisi todella kaunis. Toisaalta vanhoissa esineissä pitäisi ajan patinankin näkyä. Ei saa kiillotella liikaakaan.

 

 

 

 

 

 

Numero kolmosen päivä: löytönä Iittalaa, Arabiaa ja uushopeinen pikari

Numero kolmen päivä tänään. Kolmen kirpparin kierros ja kolmen euron ja kolmen esineen ostokset Raahessa takana. Ensin kävin Wanhakulman kirpparilla, josta löysin uushopeisen pikarin. Arvoahan esineellä ei juurikaan ole, mutta minusta se on kaunis ja siksi lähti matkaan 3 euron hinnalla. Pikarin jalassa on merkintä: A.E & CO. PRIMA N.S. Merkinnästä tietää pikarin olevan uushopeaa (PRIMA N.S.).

Seuraavaksi kävin Tähtikirppisellä, joka on muuten juuri muuttanut uuteen osoitteeseen Wanhakulman kirpparia vastapäätä Kauppakadulle. Muutto näkyi valikoimassa, sillä montaakaan pöytää ei ollut vielä täynnä. Uudet toimitilat ovat myös huomattavasti pienemmät kuin entiset tilat. Tähtikirppikseltä ei lähtenyt mitään mukaan tällä kertaa. Pitää käydä uudelleen, kun kyseisen kirppiksen pyöritys on lähtenyt jälleen kunnolla käyntiin.

Kolmas paikka jossa kävin tänään oli Seuranmäen kirpputori. Pöytiä on huomattavasti enemmän kuin kahdessa edellisessä paikassa. Tämän ansiosta myös valikoima on laajempi. Pohdin monen esineen kohdalla, lähtisikö se matkaan. Lopulta päädyin vain kahteen esineeseen eli Arabian sokerikkoon ja Iittalan kartio kynttilänjalkapariin. Niistä pulitin jälleen kolme 3 euroa/kpl.

Sokerikon pohjassa on seuraavanlainen leima:

thumbnail

Leiman perusteella sokerikko on valmistettu vuosina 1971-1975. Viisaammat Facebookin Arabia Kirppis -ryhmässä kertoivat, että sokerikko on GD-mallia ja koriste olisi Mahonki valkoisena, jos sokerikossa ei olisi kuvioita. Kuviot taas on joku kotimaalari tehnyt, mikä tekee sokerikosta lähes arvottoman. Kannattaa olla Arabian ostossakin tarkkana. Ja jos ostat itse Arabiaa, sitä ei kannata alkaa itse tuunata. Se että pohjassa on Arabian leima, ei merkitse vielä kaikkea.

Ilvestölkkejä, peilipöytää ja takorautajalustaista ompelupöytää

Kaikkea kivaa sitä voi ullakolta löytää. Tällä kertaa kolme Riihimäen lasin Ilvestölkkiä. Lasitölkit ovat yllättävän raskaita, mikä selittyy sillä, että lasi on todella paksua. Kaikissa oli kannet tallella ja vain vähän ruostetta parissa kohtaa kansissa. Ei siis puhki menneitä ja menevät vieläpä tiiviisti kiinni lasinsuuhun. Kaikki tölkit ovat 2 litran lasitölkkejä, tosin yksi tölkeistä on vähän pienempi kuin toiset kaksi.

Muitakin eroavaisuuksia on. Tuossa pienemmässä tölkissä ilveksen kuva on sekä kannessa että tölkin sivulla, kuvien vieressä merkintä Riihimäki ja pohjassa lukee R1. Kahdessa muussa Ilveksen kuva on vain kannessa ja muualla ei. Näiden tölkkien pohjalla on toisessa merkintä R3 ja toisessa R6. Merkinnästä ja kannesta päättelen, että Riihimäen lasin Ilvestölkkejä nämäkin ovat.

 

Pitäisi varmaan penkoa ullakkoa enemmänkin. Ainakin siellä oli vanhoja huonekaluja, kuten takorautajaluksella oleva ompelupöytä ja peilipöytä.  Alla olevat kuvat on otettu eri nettisivuilta, mutta ovat aika lailla samanlaisia kuin ullakolla näkemäni. Kuvien alla ovat lähteet. Varsinkin ompelupöytä olisi TOSI hieno sisustuselementti, jos sen kannen uusisi tai entisöisi.

Takorautajalustaisen ompelupöydän kuva on lähteestä: http://www.tuhattori.com

Peilipöydän kuva on lähteestä: http://himohamsterintuunauspaivakirjat.blogspot.fi/

 

 

 

 

Perintöjakkara

Kerron nyt perintöjakkarasta, jonka sain itselleni. Isän luona käydessä muistin yhtäkkiä mummulla olleen erikoisen näköisen jakkaran, jonka olin mummun kuoltua nähnyt isän ja äidin luona. Kauan ei minun tarvinnut etsiä jakkaraa, vaan löysin sen olohuoneesta sivupöydän alta. Isä kertoi, ettei jakkara ole ollut alkuperäiseltä väriltään valkoinen, vaan siinä on ollut puun värinen istuinosa ja mustat jalat. Mummulla oli tapana maalata kaikki aina valkoiseksi mikä vain oli maalattavissa.

Pienen tinkauksen ja lupausten jälkeen isä antoi jakkaran minulle. Sain luvata, että entisöin jakkaran alkuperäisen väriseksi enkä varmasti myy jakkaraa kenellekään. Eipä siinä, halusinkin maalata jakkaran entisen väriseksi ja erikoisen muotoilun vuoksi haluan jakkaran myös pitää itselläni.

Etsin netistä tietoa jakkarasta. Kyse on Olof Kettusen J.Merivaara Oy:lle tekemä jakkara 1950-luvulta. Jakkara on muottiin puristettua tiikkivaneria metallijalustalla. Leveys on 52,5 cm, istuinkorkeus 41 cm ja korkeus 53 cm. Bukowskis-huutokaupassa kyseinen jakkara on myyty hintaan 242 € (https://www.bukowskis.com/fi/lots/793438-jakkara-olof-kettunen-j-merivaara-oy-1950-luku).

Tekemistä riitti. Koska kyseessä on vähän hinnakkaampi jakkara, en halunnut pilata sitä sähläämällä. Ensin piti poistaa maali ja hioa jakkaran osat. Pienenä yksityiskohtana huomasin, että jakkaran ruuvit olivat alkuperäiset, messinkiä. Istuinosan käsittelin värillisellä puuvahalla kolmeen kertaan ja jalat maalasin kahteen kertaan mustalla kiiltomaalilla. Tulos oli seuraavanlainen (huom! maalatussa jakkarassa on vielä liinat alapuolella, koska jalaksissa maali ei ole täysin kuivunut)):